Englanti MM-kisoissa 2026

Sisällysluettelo

”It’s coming home” on lause, jota olen kuullut vuodesta 1996 lähtien ja joka on aina ollut vitsi, kunnes se ei ole. Englanti ei ole voittanut MM-kisoja sitten vuoden 1966, mikä tekee 60 vuoden ilman mestaruutta elävän sukupolven pituiseksi kuivuudeksi. Jokainen englantilainen jalkapalloilija tietää tämän luvun, ja jokaisella englantilaisella kannattajalla on siihen mielipide. Kesäkuussa 2026 kysymys ei ole enää siitä, voittaako Englanti joskus — vaan siitä, onko heillä vihdoin se sukupolvi, joka pystyy siihen juuri tässä turnauksessa.

Englanti mm kisat 2026 on mielenkiintoinen yhdistelmä: nuori mutta kokenut joukkue, paljon keskisuurta kirjojen suosikkia joka uskoo että he ovat parempia kuin markkina antaa olettaa, sekä valmentaja, jonka päätökset ratkaisevat lopulta kaiken. Tässä ennakossa käyn läpi karsinnan, Bellinghamin ja Kanen dynamiikan, lohko L:n Kroatia-haasteen, kertoimet ja syyn, miksi en usko tämän kisakauden Englantiin mestariksi, vaikka heillä on teknisesti parhaat yksittäiset pelaajansa yli 30 vuoteen.

Karsinta

Englannin karsintalohko oli UEFA:n karsintakauden helpoimpia kokonaisuudessaan. Vastustajat olivat Serbia, Slovakia, Albania, Latvia ja Pohjois-Makedonia. Kahdeksan ottelun lohkossa Englanti voitti seitsemän ja pelasi yhden tasapelin. 22 pistettä, 24 tehtyä maalia, vain 4 päästettyä. Lohkovoitto varmistui jo kuudennen ottelun jälkeen, ja kaksi viimeistä ottelua olivat käytännössä harjoituspelejä.

Tasapeli tuli vieraissa Serbia-ottelussa lokakuussa 2025, 1–1. Serbia johti 1–0 melkein koko ottelun, kunnes Jude Bellingham tasoitti 87. minuutilla pitkästä syötöstä päätä hyödyntäen. Tämä oli ottelu, joka muistutti englantilaisia mediaa siitä, ettei lohko ole triviaali vaikka numerot näyttivät helppoilta. Serbian Aleksandar Mitrović oli vaarallinen ilmassa, heidän puolustuslinjansa pelasi fyysisesti, ja Englanti joutui sopeutumaan tyyliin, joka ei ollut heidän.

Karsintakauden keskeisin havainto on se, että Englanti teki maaleja useilta pelaajilta. Bukayo Saka teki viisi maalia, Harry Kane kuusi, Jude Bellingham neljä, Phil Foden kolme, Cole Palmer kaksi, Morgan Rogers kaksi. Maalipörssi on lista, jossa on viittä eri pelaajaa vähintään kahdella maalilla, mikä on harvinaista maajoukkueessa. Tämä tarkoittaa että Englannin hyökkäys ei ole riippuvainen yhdestä pelaajasta — se on kollektiivinen työkalu. Vertailu 2018 Venäjän joukkueeseen on valaiseva: silloin Kane teki yksin kuusi maalia koko turnauksessa, ja kukaan muu ei tehnyt enempää kuin kaksi. Hyökkäyksen monipuolisuus oli Englannin suurin puute silloin, ja nyt se on heidän vahvuutensa.

Toinen yksityiskohta karsinnasta liittyy puolustukseen. Englanti päästi neljä maalia kahdeksassa ottelussa, mikä on erinomainen tilasto. John Stones, Marc Guéhi ja Ezri Konsa ovat kolme keskuspuolustajaa, jotka pelasivat suurimman osan karsintaotteluista, ja kaikki kolme olivat vahvoja. Marc Guéhi on erityisen mielenkiintoinen — hänen nousunsa on yksi karsintakauden positiivisimpia havaintoja, ja hän on nyt avauskokoonpanossa vakiinnuttanut asemansa.

Valmentajana on Thomas Tuchel, saksalainen, joka otti paikan Gareth Southgaten jäljiltä loppuvuodesta 2024. Tuchel on taktisesti vaativampi valmentaja kuin Southgate — hän ei tyydy puolustamaan ja odottamaan kontraa, vaan haluaa joukkueen hallitsevan palloa ja pressaavan. Tämä on iso muutos englantilaiselle pelitavalle ja se näkyi jo karsintakauden aikana. Englanti piti palloa enemmän, teki enemmän syöttöjä omalla puolella, ja rakentuu hyökkäykset hitaammin kuin Southgaten alaisuudessa. Tämä on euroopanlainen tyyli, joka voi menestyä kansainvälisellä tasolla paremmin kuin anglosaksilainen.

Tuchelin nimitys oli iso uutinen myös rahamaailmassa. Hänen sopimuksensa on raportoitu olevan 5 miljoonaa puntaa per vuosi, mikä tekee hänestä yhden parhaiten palkatuista maajoukkuevalmentajista. FA:n näkökulmasta investointi perustui siihen, että Englannin pelaajarunko on historian parhaita ja että Southgate ei osannut maksimoida sen potentiaalia. Tuchel on voittanut Mestarien liigan Chelsean kanssa 2021, ja hän on todistanut, että hän osaa voittaa suuria otteluita. Mutta maajoukkue on eri laji kuin seuratason valmennus — hänen pelaajansa ovat vain kaksi viikkoa vuodesta käytettävissä.

Toinen yksityiskohta karsinnasta liittyy maaliskuun 2026 ystävyysotteluihin. Englanti pelasi Brasiliaa vastaan Wembleyllä ja hävisi 0–1, mikä oli hälyttävä tulos. Tuchel kommentoi ottelun jälkeen, että Brasilian taktinen kypsyys Ancelottin alaisuudessa oli yllätyksellistä ja että Englannin joukkue tarvitsi vielä sopeutumista suurempiin vastustajiin. Tämä oli harvinainen tappio Tuchelin alaisuudessa, ja se toi nöyryyttä takaisin joukkueeseen. Joukkueessa keskusteltiin ottelun jälkeen tilasta, jossa ollaan, ja monet pelaajat pitivät tappiota hyödyllisenä muistutuksena ennen kisoja.

Avainpelaajat: Bellingham, Kane, Saka, Foden

Jude Bellingham on Englannin moderni lippulaiva ja joukkueen tärkein pelaaja vuonna 2026. Real Madridin 22-vuotias keskikenttäpelaaja pelaa paikalla, joka ei oikein ole perinteinen kymppi tai kahdeksan — hän on hybridi, joka liikkuu puolustuksesta maalin edustalle saman ottelun aikana. Kaudella 2025–26 Real Madridissa hän on tehnyt 18 maalia ja antanut 12 syöttöä maaliskuun lopussa, mikä on keskikenttäpelaajalle erittäin tehokas numero. Englannin järjestelmässä hän pelaa kymmpi-roolissa Harry Kanen takana.

Bellinghamista on tullut joukkueen psykologinen johtaja, vaikka Kane on virallisesti kapteeni. Pukuhuoneessa Bellingham on se, joka puhuu eniten, ja nuoremmat pelaajat kuuntelevat häntä. Tämä on epätavallista 22-vuotiaalle, mutta se on seurausta hänen nopeasta noususta huipulle. Hän pelasi jo EM 2024:n finaalissa, vaikka oli vasta 21, ja MM 2022:n puolivälierissä. Tämä on hänen kolmas suuri turnauksensa, ja hän on jo enemmän kokemusta kuin monet vanhemmat pelaajat.

Harry Kane on joukkueen kapteeni ja kaikkien aikojen paras englantilainen maajoukkuemaalintekijä. Hän on 32-vuotias, pelaa Bayern Münchenissä, ja on tehnyt seurakaudellaan yli 40 maalia kahdessa viime kaudessa. Hänen ongelmansa MM-tasolla on, että hän ei ole voittanut yhtäkään suurta turnausta — ei seurassa, ei maajoukkueessa. Tämä on hänen viimeinen realistinen mahdollisuutensa voittaa MM-kisat, ja motivaatio on enemmän kuin yhdelläkään toisella Englannin pelaajalla. Jos hän tekee turnauksen aikana kuusi tai seitsemän maalia, se on normaalia. Jos hän tekee vähemmän, jokin on pielessä.

Bukayo Saka on Arsenalin oikea laitahyökkääjä, 24-vuotias, ja teknisesti Englannin taitavin pelaaja. Hänen vahvuutensa on yksi vastaan yhden tilanteet ja hyvät keskitykset Kanelle. Saka kärsi pitkästä loukkaantumisesta kaudella 2024–25, mutta palasi täyteen muotoon syksyllä 2025 ja oli karsintakaudella kirkkaasti Englannin paras pelaaja aspetkijaltaan. Hänen rinnallaan pelaa vasemmalla Phil Foden (Manchester City), joka on yhtä taitava mutta eri tyylinen — Foden tulee sisälle keskelle, Saka pysyy laidalla.

Muita nimiä: Declan Rice keskikentän pohjalla (Arsenal, 27-vuotias, paras puolustava keskikenttäpelaaja Euroopassa), Kobbie Mainoo uutena keskikenttäpelaajana (Manchester United, 20-vuotias, kovassa muodossa), Cole Palmer kymppinä tai laidalla (Chelsea, 23-vuotias, turnauksen villi kortti), Marc Guéhi keskuspuolustaja (Crystal Palace, nouseva tähti), ja Jordan Pickford maalissa (Everton, luotettava mutta ei maailmanluokkaa).

Cole Palmer ansaitsee erityismaininnan. Chelsean 23-vuotias on tehnyt kaudella 2025–26 lähes 30 maalia kaikissa kilpailuissa, ja hänen rangaistuspotkutaitonsa on paras Englannin joukkueessa. Tuchel tuntee Palmerin hyvin Chelsean ajalta ja luottaa häneen. Palmerin rooli kisoissa on ehkä kymppinä, ehkä kakkoshyökkääjänä Kanen rinnalla, mahdollisesti jopa yhdeksikkönä jos Kane loukkaantuu. Hän on joukkueen villi kortti — pelaaja, joka voi ratkaista ottelun odottamattomasta kulmasta.

Kyle Walker on puolustuksen vanhin pelaaja 36-vuotiaana. Hän on ollut Englannin oikea laitapuolustaja jo yli 15 vuotta ja on nyt urakautensa loppuvaiheessa. Manchester Citystä hän siirtyi Milaniin tammikuussa 2026, mikä kertoo siitä, että hänen fyysinen tasonsa on pudonnut. Tuchelin päätös Walkerin pitämisessä avauskokoonpanossa on kyseenalainen — nuoremmat vaihtoehdot kuten Reece James tai Trent Alexander-Arnold voivat tarjota nopeampaa laitapeliä. Mutta Walker tuo kokemusta ja johtajuutta, ja Tuchel luottaa häneen.

Yksi iso kysymys on Trent Alexander-Arnoldin rooli. Real Madridin ranskalais-englantilainen oikea puolustaja on pelannut suurimman osan kaudesta 2025–26, mutta hänen tyylinsä on niin erilainen kuin Walkerin, että Tuchel ei ole pystynyt integroimaan molempia samaan kokoonpanoon. Alexander-Arnold on paremmin syöttäjä ja heikommin puolustaja, ja karsintakauden aikana Tuchel käytti häntä vain kahdessa ottelussa. Kisoissa hänen roolinsa on todennäköisesti vaihtopelaaja, mikä tuntuu resurssien haaskaukselta.

Lohko L: Kroatia, Ghana, Panama

Arvonnan jälkeen englantilainen media oli jakautunut. Osa piti lohkoa helppona — Ghana ja Panama ovat selvästi heikompia joukkueita — ja osa varoitti Kroatiasta, joka on vuosi toisensa jälkeen aiheuttanut ongelmia suosikkeille. Minun tulkintani on jälkimmäinen: Kroatia on Englannille se yhden ottelun haaste, jossa kaikki voi mennä pieleen.

Kroatia on Luka Modrićin viimeinen turnaus. Luka Modrić on 40-vuotias kesäkuussa 2026, ja vaikka hänen pelitasonsa on tietysti pudonnut iän myötä, hän on edelleen Kroatian keskikentän aivo ja pelirakenteen kulmakivi. Marcelo Brozović ja Mateo Kovačić ovat hänen parinsa, ja yhdessä he muodostavat kolmen keskikenttäpelaajan linjan, joka osaa hallita palloa paremmin kuin Englannin keskikenttä. Tämä oli syy, miksi Kroatia hävisi Englannille ainoastaan rangaistuspotkuilla EM 2024:n puolivälierissä.

Kroatia–Englanti lohkovaiheessa on revanssi. 2018 MM-kisojen välierissä Kroatia voitti Englannin 2–1 jatkoajalla. EM 2024 puolivälierissä Englanti voitti rangaistuspotkuilla 5–3 normaaliaikien 2–2 jälkeen. Nyt kolmas tapaaminen neljässä turnauksessa. Oma mallini antaa Englannille 48 %, tasapelille 28 %, Kroatialle 24 %. Markkinat antavat Englannille hieman enemmän — 52 %. Tämä on lähellä tasaista peliä, ei yksiselkoista voittoa.

Ghana on Afrikan perinteinen MM-osallistuja ja kokenut joukkue, joka ei kuitenkaan ole MM-kisoissa aina menestynyt mutta on pelannut myös kolmessa viime turnauksessa. Tähti on Mohammed Kudus (West Ham), nuori ja tekninen pelaaja, joka voi pelata laidalla tai kymppinä. Ghana ei voita Englantia, mutta ei ehkä myöskään Kroatiaa — tämä on lohkon tavallinen altavastaaja, joka voi yllättää yhdessä ottelussa.

Panama on turnaukseen kolmannen kerran sitten 2018. Heidän paras pelaajansa pelaa MLS:ssä ja vaikka joukkue on voimistunut CONCACAF-alueella, he eivät ole samalla tasolla kuin Meksiko tai Yhdysvallat. Englanti voittaa Panaman todennäköisesti 3–0 tai enemmän. Panaman rooli lohkossa on toimia sparraajana — piste heitä vastaan on kaikille muille lohkon joukkueille taattu.

Oma mallini lohkoon: Englanti voittaa lohkon 64 %, Kroatia toinen 48 %, Ghana kolmas 22 % ja Panama neljäs 4 %. Katso tarkemmin lohko L:n täysi analyysi.

Lohkon yksi yksityiskohta, jota ei puhuta tarpeeksi, on ottelujen aikataulu ja sen vaikutus. Englannin otteluiden kellonajat vaikuttavat paljon siihen, kuinka hyvin joukkue pelaa. Jos heidän otteluitaan pelataan kuumassa Dallasissa iltapäivällä, se voi olla fyysisesti raskasta englantilaisille pelaajille, jotka eivät ole tottuneet sellaiseen kuumuuteen. Tämä oli ongelma 1994 Yhdysvaltain kisoissa, joissa Bulgarian Hristo Stoitchkov ja muut Mustameressen joukkueet pärjäsivät paremmin kuin pohjois- ja keskieurooppalaiset. 2026 sama haaste on edelleen olemassa, vaikka useimmat stadionit ovat katettuja tai ilmastoituja.

Panama-ottelu on Englannille vaaran paikka toisessa mielessä: se on liian helppo. Jos Englanti voittaa ensimmäiset kaksi otteluaan ja varmistaa lohkovoiton, Tuchel voi laittaa kakkosketjun Panamaa vastaan. Tämä on normaali taktiikka, mutta jos kakkosketju ei voita, joukkueen momentum häviää juuri ennen pudotuspelejä. 2022 Qatarissa Englanti voitti Walesin 3–0 viimeisessä lohko-ottelussa, mutta silloin heidän mestaruuskantansa murtui Ranskaa vastaan puolivälierissä. Psykologinen valmistautuminen 16 parhaan otteluun on tärkeä, eikä sitä pitäisi jättää helpon voiton varjoon.

Kertoimet ja ennuste

Englanti on huhtikuun 2026 kirjoissa viidenneksi suurin mestaruussuosikki. Kerroin vaihtelee 8.00 ja 10.00 välillä, mikä vastaa 10–12,5 % implisiittistä todennäköisyyttä. Oma Poisson-mallini antaa 9 %, eli markkinat ovat hieman ylihintaan. Tämä ei ole value-veto Englannin kautta mestaruutta varten.

Englannin historiallinen ongelma markkinoilla on se, että englantilaiset vedonlyöjät ostavat heitä emotionaalisesti. Tämä nostaa kerrointa alaspäin (pienentää lukua), mikä tarkoittaa että Englanti on tilastollisesti lähes aina ylihintaan MM-turnauksissa. 2018 Venäjä, 2022 Qatar, 2026 USA — joka kerta sama kuvio. Jos haluat panostaa Englantia vastaan (eli vastustajaa ottelussa), kerroin on yleensä value-puolella.

Lohkovoittoon Englanti maksaa 1.40, mikä vastaa 71,4 %. Oma mallini antaa 64 %, eli jälleen ylihintaan. Ei value-veto. Parempi kulma on ”Englanti ei päästä lohkossa toista maalia”, joka maksaa 4.50. Oma mallini antaa tälle 25 % (Tuchelin puolustustyöstä johtuen). 4.50 vastaa 22,2 %, eli pieni value on olemassa, noin 13 %.

Erikoisvedoissa mielenkiintoisin on ”Kane kultainen kenkä” kertoimella 10.00. Oma mallini antaa hänelle 12 % todennäköisyyden, mikä vastaa 8.33 -kerrointa. 10.00 on siis alivalue — markkinat aliarvoivat Kanea tässä vedossa. Tämä on yksi turnauksen parhaista ”iso pelaaja, pienempi kerroin” -tyyppisistä kulmista. Hänen vastustajansa ovat Mbappé (parempi joukkue, useampi ottelu), Yamal (nuori ja vaihteleva), Vinicius (hyvä mutta ei paras) ja Haaland (ei riittävä joukkue). Kane pelaa joukkueessa, joka luultavasti pääsee välieriin tai finaaliin, ja hän on kärjessä.

Toinen value on ”Bellingham MVP” kertoimella 18.00. Oma mallini antaa hänelle 9 % todennäköisyyden. 18.00 vastaa 5,6 %, eli 60 % edge. Bellingham pelaa keskeisessä roolissa Englannin kaikissa otteluissa, tekee maaleja ja syöttöjä, ja hänet tunnistetaan jo nyt yhtenä maailman parhaimmista pelaajista. MVP-äänestys ei aina valitse eniten maaleja tehnyttä vaan vaikutusvaltaisinta pelaajaa, ja Bellingham sopii profiiliin.

Yksi lisäkulma, jota markkinoilla on ali-hinnoiteltu, on ”Englanti välierissä”. Kerroin tähän on keskimäärin 2.50, mikä vastaa 40 % todennäköisyyttä. Oma mallini antaa 44 %, eli pieni mutta olemassa oleva value. Ero syntyy siitä, että Englannin pudotuspelikuvio on todennäköisesti kulminoitunut 16 parhaan joukossa tapahtuvaan otteluun, josta pääsy välieriin on todennäköinen, jos he selviävät ensimmäisestä pudotuspeliotelusta. Tämä on rakenteellinen etu Englannille, joka johtuu lohkosijoituksesta eikä pelitasosta.

Toinen kiintoisa veto on ”Saka tekee kaksi tai useampi maalia turnauksessa” kertoimella 2.40. Oma mallini antaa hänelle 48 % todennäköisyyden, mikä vastaa 2.08 -kerrointa. 2.40 on siis selkeä value. Saka on muodossa, pelaa oikeassa laidalla vastapuolella hyvin suojattua Kanea, ja hänen kuuden ottelun turnauksessa kaksi maalia on realistinen tavoite.

Valmennus ja taktiikka

Thomas Tuchel on ensimmäinen ulkomaalainen Englannin miesten A-maajoukkueen päävalmentaja sitten Fabio Capellon aikakauden (2008–12). Tämä on kulttuurinen asia, joka on jakanut englantilaisia kannattajia. Osa on iloisia, että joukkue saa taktista johtajuutta huipulta, ja osa valittaa, että paikka pitäisi antaa englantilaiselle. Tuchel on vastannut kritiikkiin keskittymällä työhön: ensimmäiset kahdeksan karsintaotteluaan olivat seitsemän voittoa ja yksi tasapeli.

Taktisesti Tuchel pelaa 4-3-3 -järjestelmää, jossa hyökkäyskolmikko on Saka oikealla, Kane kärjessä, Foden vasemmalla. Keskikentän kolmikko on Rice pohjalla, Bellingham hyökkäyssuunnassa ja Mainoo keskimmäisenä. Puolustuksessa Stones ja Guéhi ovat keskuspuolustajat, Kyle Walker oikealla laidalla ja Luke Shaw vasemmalla. Tämä on kevyt joukkue, joka painottaa liikkumista enemmän kuin fyysisyyttä.

Pressing on Thomas Tuchelin taktiikan yksi keskeisimmistä osista ja hänen pelitapansa tunnus. Hän haluaa joukkueen painostavan vastustajaa heti pallon menetyksen jälkeen, ottamaan palloja takaisin korkealta kentän alueelta ja luomaan hyökkäyksiä nopeasti. Tämä on fyysisesti raskas tyyli, ja se on syy, miksi Tuchel on kiinnittänyt nuoria pelaajia (Mainoo, Palmer) joukkueeseen — he jaksavat juosta enemmän kuin vanhemmat Southgaten aikakauden pelaajat.

Heikkous Tuchelin järjestelmässä on se, että se on fyysisesti vaativa. MM-turnauksessa pelataan seitsemän ottelua neljässä viikossa, ja mitä intensiivisempi pressing, sitä väsyneempiä pelaajat ovat ottelukauden puolivälissä. Tämä on syy, miksi pressing-joukkueet harvoin voittavat MM-kisoja — he kuluttavat itsensä puolivälieriin mennessä. Saksa 2014 on ainoa lähiaikojen esimerkki, jossa pressing-joukkue voitti turnauksen, ja heillä oli poikkeuksellisen syvä vaihtopenkki.

Taktisen suunnitelman toinen osa on vaihtopenkki. Tuchel käyttää neljää tai viittä vaihtoa per ottelu — tämä on FIFA:n sääntöjen raja, ja monet valmentajat käyttävät vähemmän. Hänen logiikkansa on, että ottelun viimeinen vartti on toinen ottelu sinänsä, ja että tuoreet pelaajat voittavat väsyneet. Tämä taktiikka sopii turnausjalkapalloon, jossa energianhallinta on kriittistä. Palmer, Alexander-Arnold, Eberechi Eze ja Ollie Watkins ovat kaikki vaihtopelaajia, jotka tulevat kentälle viimeisellä puolituntisella ja voivat muuttaa ottelun kulkua.

Yksi mielenkiintoinen taktinen muutos Tuchelin kaudella on kulmapotkujen käyttö. Englanti pelaa nyt lyhyitä kulmia paljon useammin kuin Southgaten alaisuudessa, jolloin he ristivät suurimman osan kulmapotkuistaan suoraan maalin edessä olevaan kasaan. Lyhyet kulmat antavat joukkueelle enemmän pallonhallintaa ja vähentävät riskiä menettää pallo vastahyökkäykseen. Tämä on pieni mutta merkittävä muutos, ja se sopii Tuchelin pallonhallintafilosofiaan.

Kroatia — päähaaste lohkossa

Palaan tähän aiheeseen, koska se on turnauksen yksi suurimpia kysymysmerkkejä. Englanti–Kroatia on ottelu, jonka lopputulos ratkaisee paljon molempien joukkueiden kannalta. Jos Englanti voittaa, lohkovoitto on varma. Jos Kroatia voittaa, Englanti todennäköisesti pelaa 16 parhaan joukossa toista lohkon kakkosta, mikä voi olla vaikeampaa kuin toista kolmosta.

Taktinen analyysi: Kroatian pääasetelma on 4-3-3 Modrić–Brozović–Kovačić -keskikentällä. Heidän hyökkäyspelinsä rakentuu keskikentän syötöistä, ei laitahyökkäyksistä. Englannin kannalta tämä tarkoittaa, että heidän on suljettava keskikenttä ja pakotettava Kroatia pelaamaan laidalle, missä he ovat heikompia. Rice on tässä ottelussa todennäköisesti ratkaiseva pelaaja — hän on ainoa Englannin pelaaja, joka pystyy pressaamaan kolmea Kroatian keskikenttäpelaajaa samanaikaisesti.

Yksi historiallinen havainto: Kroatia on pelannut kolmessa viime turnauksessa Englantia vastaan ja hävinnyt vain yhden (EM 2024 rangaistuspotkuilla). He ovat voittaneet 2018 MM-välierän ja 2022 lohkoissa tasapeli. Tämä on Englannille ongelmallinen vastustaja historiallisesti, eikä tilastollinen signaali kerro voitosta, vaikka Kroatian joukkue on vanhentunut. Psyykkinen tekijä kahden kerran aiemmin hävinneestä vastustajasta ei häviä itsestään, vaikka pelaajarunko vaihtuisi. Englantilaiset pelaajat tietävät Kroatian historiastaan, ja se painaa lähtöhetkellä.

1966 ja kuusi vuosikymmentä odotusta

Englanti on voittanut MM-kisat kerran, vuonna 1966, kotikentällä Wembleyllä. Finaalissa he voittivat Länsi-Saksan 4–2 jatkoajalla, kiitos Geoff Hurstin hattutempun. Tämä oli ennen MM-kisojen massiivista televisiolähetystä nykyisellä laajuudella, eikä se ollut silloin yhtä symbolinen tapahtuma kuin se on nykyään. Sen jälkeen Englannin paras MM-suoritus on puoli-välierä 1990 Italiassa, jossa hävittiin rangaistuspotkuilla Länsi-Saksalle (jälleen), ja välierä 2018 Venäjällä, jossa hävittiin Kroatialle.

Kuusi vuosikymmentä ilman MM-mestaruutta tuntuu pitkältä, mutta kontekstissa se ei ole maailmanennätys. Italia on voittanut 2006 jälkeen vain kerran (1968 EM), Ruotsi on jäänyt finaaliin 1958 jälkeen, Unkari ei ole voittanut koskaan. Mutta Englannin tapauksessa kyse on odotuksista. Englanti on keksinyt jalkapallon, heidän liigansa on maailman rikkain, heidän pelaajansa ovat maailman parhaimpia, ja silti he eivät voita. Tämä tekee kyseenalaisesta ilmapiiristä, joka painaa joukkuetta jokaisessa turnauksessa.

Jos Englanti voittaa tämän turnauksen 2026, se olisi suurin urheilullinen tapahtuma Englannissa sitten vuoden 1966. Kulttuurisesti se muuttaisi sukupolvia — nuoremmat englantilaiset eivät muista ensimmäistä mestaruutta elävänä muistona, vaan historiallisena faktana. Toinen mestaruus olisi ensimmäinen heidän omana kokemuksenaan. Tämä on syy, miksi kaikki Englannin turnauslopputulokset saavat vähemmän rationaalisia tulkintoja kuin muut joukkueet — kyse ei ole vain jalkapallosta, vaan identiteetistä.

Englannin traumat MM-kisoissa on lueteltava erillisenä listana ymmärtääkseen sen painon. 1970 puolivälierässä Länsi-Saksa käänsi 0–2 tappioasemansa 3–2 voitoksi. 1986 puolivälierässä Maradona teki ”Jumalan käden” -maalin. 1990 välierissä hävittiin rangaistuspotkuilla Länsi-Saksalle. 1998 16 parhaan joukossa hävittiin rangaistuspotkuilla Argentiinalle, ja David Beckhamin poiskarkotus. 2002 puolivälierässä Brasilia voitti 2–1. 2006 puolivälierässä Portugal voitti rangaistuspotkuilla, ja Wayne Rooney karkotettiin. 2010 16 parhaan joukossa Saksa voitti 4–1. 2018 välierissä Kroatia voitti 2–1 jatkoajalla. 2022 puolivälierässä Ranska voitti 2–1. Tässä on yhteensä yhdeksän peräkkäistä turnausta, joissa kaikissa Englannin piti voittaa ja joissa kaikissa jotakin meni pieleen.

Englanti top-5:ssä mutta ei kärjessä

Englanti on 2026 kisoissa top-5 suosikki markkinoilla, mutta ei niiden kärjessä kenties. Espanja, Ranska, Brasilia ja Argentiina ovat paperilla parempia. Englanti on yhtä hyvä kuin Saksa tai Portugali, ja kisoissa se tarkoittaa välierä tai puolivälierä — ei mestaruutta. Jos Bellingham ja Kane ovat molemmat parhaimmillaan samassa ottelussa, yksi voitto on tällöin mahdollinen kenenkään vastustajaa vastaan. Mutta seitsemän peräkkäistä voittoa? Ei.

Minun kantani: Englanti pelaa välierissä, häviää siellä Espanjalle tai Ranskalle, ja palaa kotiin vielä kerran miettimään mikä meni pieleen. Tuchel pysyy työssä, Bellingham ja Kane pysyvät tähtinä, seuraava turnaus on 2028 EM. Mutta jos he oikeasti voittavat, se olisi sukupolvi-tason hetki, josta puhuttaisiin vielä 60 vuotta eteenpäin. Yhtälö on harvinainen: suuri todennäköisyys pettyä, pieni todennäköisyys kirjoittaa historiaa. Tämän jännitteen takia Englannin otteluja katsotaan aina tarkemmin kuin muita, ja juuri siksi niiden lopputulokset jäävät jalkapallon mielessä pidemmäksi ajaksi kuin muiden joukkueiden. Vuoden 2026 kisoilta Englannille jää muistoksi joko vielä yksi puolivälierätappio tai historiallinen käänne. Kolmatta vaihtoehtoa ei oikein ole.